aatonaaton tunnelmia

Joulukuusi on tällä kertaa koristeltu

jo monta vuotta haaveilemallani 

tavalla, kangassydämillä ja tontuilla. :)

Ei, se en ollut minä, joka sai kangassydämet

tehtyä, vaan suureksi ilokseni löysin

ne naistenmessuilta itsenäisyyspäivänä.

Joku taitava ja viitseliäs oli niitä ommellut! 

Keittiönlamppu on vaihdettu paperitähteen,

idea löytyi Tervetuloa joulu -kirjasta.

Tähdestä tulee oikein lempeää valoa

jouluisiin iltoihin. 

Toiset ne pystyvät ottamaan rennosti...

vaikka tontut supattelevat korvan juuressa. :)

Rauhoittavaa ja hyvää joulunaikaa!

ekan adventin

arkienkeli valmistui pari viikonloppua sitten

kotitontut ja arkienkeli -kurssilla.

Oikein rauhallista ensimmäistä adventtiviikonloppua

kaikille!

aina löytyy

keskeneräisiä, suurella innolla 

aloitettuja käsitöitä...

joskus näistä vielä tulee

valmiit Kainuun lapaset. :)

tonttuilua

lisää joulupuun alla. 

aina on tilaa

 vielä yhdelle

joulupuulle

joulupuun alla eli täällä. :)

ne puuttuvat pisteet

Muutama viikko sitten parimme

tanssi itsensä Kauhajoen Casinon 

järjestämissä kisoissa

 vakioissa kauniisti

 toiselle sijalle.

Sitä mitä sieltä he lähtivät hakemaan,

puuttuvaa viittä nousupistettä A-luokkaan

nousua varten,

he myös saivat voittamalla luokkansa lattarit.

Parin yksi yhteinen tavoite on saavutettu! 

joulublogi

joulupuun alla 

heräilee 

pikkuhiljaa

eloon 

t-ä-ä-l-l-ä 

lokakuun sateisena

viikonloppuna 

kilpailtiin  Oulussa

GP-kisoissa

ja ensiviikonloppuna

koitetaan onnea

  

Kauhajoen kilpailuissa.

tanssitukin on

kahtena viikonloppuna

tämän syksyn aikana.

Ensin Seinäjoella ja 

sitten Vaasassa.

Lattaripukukin on mennyt vaihtoon.

moon vuoden

ja kolme päivää  muuten ny.

 Just täs herättiin tän kilppiksen  kaa päikkäreiltä...

Tää mun bestis on kait

vähä vanhempi kuin mä, 

se on muuten tosi kestävää sorttia.

Taidan vielä ottaa pienet nokkikset.

karvarilla

Tässä eräänä elokuisena perjantai-iltana

jouduin, pääsin, mut vietiin

trimmattavaksi kaikkine takkuineni...

Kestin sen kuin koira...

ja 2 tunnin jälkeen sieltä palasi takaisin 

uusi koissu,

en ehkä malliesimerkkinä rodulleni,

mutta perheelleni mitä parhaimpana koissuna,

eipä enää takut kiristä pinnaa,

mä lempeä, kiltti, takuton Dio! :)

Pärskettä ja vettä

riitti viikko sitten päivän

aikana Särkkiksessä

sekä delfiinejä katsoessa

että tukkijoessa ja muissa vempaimissa

pyöriessä.

Onneksi vettä ei ti tullut taivaalta, 

vaan lämmin pilvinen päivä suosi huvittelijoita. 

suvun pienimmälle

Suvun pienimmälle, siskontytyön tyttärelle, 2 kk,

sain valmiiksi puuvillalangasta

valkoisen vauvanpeiton. 

Eli joskus jotain valmistakin. :)