tiistai 25. tammikuuta 2011

seitsemän tunnustusta


Dahlian blogista sain tämän tunnustuksen ja samalla kerron 
seitsemän totuutta itsestäni.

- Olen koti-ihminen, mukavuudenhaluinen, pidän kodin tunnel-
  masta, kiireettömyydestä, kotona oleilusta, rauhallisista 
  viikonloppuaamuista. Arjen pyörityksessä ne välillä jäävät vain
  ajatuksen tasolle, mutta lasten/nuorten kasvaessa ovat
  todennäköisempiä. Kynttilöitä ei ole koskaan tarpeeksi, en
  polta niitä kuitenkaan molemmista päistä. :) 

- Pidän syksyn sateista, marraskuun kirpeistä pakkaspäivistä,
  talven lumisateesta, olen siis talvi-ihminen. Silloin ei 
  tarvita tekosyitä istua sisällä filtin alla ja katsella
  kynttilöiden liekkejä.

- Inhoan kevätaurinkoa, tekopirteätä alhaalla olevaa auringon-
  paistetta, joka näyttää lahjomattomasti kaiken likaisuuden,
  harmauden, kalpeuden ja saa talvivaatteiden kuumuuden painos-
  tavaksi. Yleensä ymmärrän olla asiasta hiljaa kanssaihmisten
  fiilistellessä kevätauringon ihanuutta, mutta nyt en pystynyt. 
 
- En marjasta, sienestä, hiihdä. Marjat poimii Pirkka, sieniä
  meillä ei syö kukaan ja koulun hiihtoretket Rytilaaksossa ja
  Rompan läheisyydessä tekivät lähtemättömän vaikutuksen, ei
  kiitos, sitä lajia ei enää ikinä!

- Pelkään hammaslääkärissä käyntejä, mutta kilttinä tyttönä
  käyn siellä vuosittain. Viime kerralla sain tunnusta hammas-
  lääkäriltäni kuinka hyvin ollaan menty eteenpäin 20 vuoden
  aikana hammaslääkäripelkoni kanssa (olisipa vain tiennyt,
  kuinka jännitin sitäkin käyntiä, pokka siis joskus pitää).

- Olen aina asunut samassa kaupungissa ja suuren osan samassa
  kaupunginosassakin, minne haaveilen muuttavani perheeni
  kanssa takaisin johonkin pieneen taloon, jossa olisi lasi-
  kuisti ja narahtava puinen keittiönlattia.

- Olen kissaton kissaihminen. Vielä jonainpäivänä, kotonamme  
  lokoilee joko ragdoll, pyhä birma tai norjalainen metsäkissa.
  Aikaisemmin ennen allergioita meillä on ollut Aku Kyyrö,
  Harmi, Olle, joista kaikista tuli ajan myötä kutsumanimeltään
  "Kisuja", ehkä tulevaisuuden kissa saa pitää oman nimensä. :)

Tämän tunnustuksen haluan laittaa jatkoon kaikille blogissani
vierailleille ihanille ihmisille. Tunnustuksia peliin ja kiertoon. :)

3 kommenttia:

  1. Tää oli ihana - ei sulla nyt niin pahoja peikkoja kaapissa ollut ;)

    VastaaPoista
  2. Ei niin pahoja peikkoja, ovatkohan luurangot
    eri kaapissa? :)

    VastaaPoista