lauantai 26. helmikuuta 2011

Tunnustus


Sain tunnustuksen Dahlialta, kiitos, Dahlia,
ja eipä muutakuin kysymyksiin ja vastauksiin:

1. Milloin aloitit blogisi?
Aloitin blogini ennen syyskuun puoliväliä 2010,
sillä hetkellä se tuntui todella tärkeältä
saada se tehdyksi,
kyseinen viikonloppu oli äitini viimeinen ja
tuli tunne, että siinä hetkessä elämässä
täytyy nyt olla myös muuta ja kevyempää ja
toisaalta taas tunne,
 että tämä täytyisi kertoa äidille,
tosin äiti, 80 vee, olisi ollut ymmällään,
että mikä loki...logi..blogi.. siis mikä?
En ehtinyt kertoa,
mutta äidithän tietävät kaiken kertomattakin?

 Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee?
Yritän tuoda blogissa esille kuvien, värssyjen,
runojen ja omien kirjoitusten avulla esiin
kodin tunnelmia, kiinnostusta sisustamiseen.
käsitöihin (keskeneräisiä taitavat kaikki olla)
sekä tyttären harrastusta,
joka aiemmin ollut myös oma rakas harrastukseni,
kilpatanssia
ja siihen liittyviä tunnelmia. 

3. Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?
Blogistani ei ole mitään erityistä muihin verrattuna,
kaikista blogeista lötyy jotain ihanaa ja erityistä,
jokaiselle tekijälleen jotain ainutlaatuista.

4. Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen? 
Ystäväni Dahlia antoi viimeisen sysäyksen
blogin aloittamiseen, kiitos siitä,
ilman sitä olisi tainnut jäädä vain aikeeksi. :)
Olin aikaisemmin seurannut vain muutamaa
blogia, oman blogin myötä ihania, seurattavia blogeja
löytyy pilvin pimein (aurinkoisessa mielessä siis).

5. Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?
Haluaisin pystyä paremmin tuomaan esille
omia ajatuksiani, mutta vielä tuntuu, että ajatusten ja
sormien välissä on joku klikki ja enkä vain jostain
syystä saa sitä auki. :)
Toisaalta joskushan kuva kertoo enemmän kuin 1000 sanaa. :)
Niin ja kaikki asetukset ja taustat
hakevat jatkuvasti muotoansa. :)


Tämän tunnustuksen haluan jakaa kaikille, jotka sattuvat
blogissani vierailemaan, mutta aivan erityisesti
blogille Sirpan maailma, jonka kanssa meitä
yhdistää parkettien partaveitset ja primadonnat. :)

keskiviikko 23. helmikuuta 2011

23.2.1988

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Tein ja söin lämpimiä aterioita.
Minulla oli tahriintumattomat vaatteet.
Minulla oli hiljaisia puhelinkeskusteluja.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Nukuin niin myöhään kuin halusin,
enkä kantanut huolta siitä,
kuinka myöhään menin nukkumaan.
Harjasin hampaani ja hiukseni joka päivä.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Siivosin kotini joka päivä.
En koskaan kompastunut leluihin tai unohtanut tuutulaulun sanoja.
Ennen kuin minusta tuli äiti,
en tullut ajatelleeksi,
olivatko minun huonekasvini myrkyllisiä vai eivät.
En miettinyt koskaan rokotuksia.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Minun päälleni ei oltu koskaan
oksennettu,
kakattu,
syljetty,
pureskeltu,
pissitty
eikä nipistelty pienillä sormilla.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Minulla oli täydellinen mielenhallinta,
-ajatuksieni ja vartaloni hallinta.
Nukuin koko yön.
En ollut koskaan pidellyt kirkuvaa lasta,
jotta lääkärit voisivat tehdä
kokeita tai antaa rokotuksia.
En ollut koskaan katsonut itkuisiin
silmiin ja itkenyt.
En ollut koskaan ollut äärettömän
onnellinen yksinkertaisesta hymystä.
En ollut koskaan istunut myöhään yöllä
katsellen nukkuvaa lasta.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
En ollut koskaan pidellyt nukkuvaa vauvaa,
vain sen vuoksi,
etten halunnut laittaa häntä sänkyynsä.
En koskaan ollut tuntenut sydämeni
murskaantuvan miljooniksi pieniksi palasiksi,
kun en voinut lopettaa kipua.
En koskaan ollut tiennyt,
että jokin niin pieni voi vaikuttaa elämääni niin paljon.
En koskaan ollut tiennyt,
että voisin jotakuta rakastaa niin paljon.
En koskaan tiennyt, että rakastaisin olla äiti.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
En tiennyt miltä tuntuu
kun sydämeni on ruumiini ulkopuolella.
En tiennyt kuinka ihanalta voi tuntua,
kun syöttää nälkäistä vauvaa.
En tiennyt siteestä äidin ja lapsen välillä.
En tiennyt, että jokin niin pieni
voisi saada minut tuntemaan itseni niin tarpeelliseksi.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
En ollut koskaan noussut ylös
yöllä kymmenen minuutin välein
tarkistaakseni, että kaikki on kunnossa.
En ollut koskaan tuntenut sitä
lämpöä
iloa
rakkautta
sydänsärkyä
ihmetystä
tai tyytyväisyyttä, joka äitiydestä tulee.
En tiennyt, että voisin tuntea niin paljon...
-runo värssypankista -

Kiitos, esikoiseni, että 23 vuotta
sitten minusta tuli äiti. 

Paljon onnea, sinulle, 23-vuotiaani!  


torstai 17. helmikuuta 2011

Ehkä opin, ehkä en


 Abiajelulta 2011 bongattua...


Tulin, näin, voitin... ja uusin.

 Lyska
when amis is not enough








maanantai 14. helmikuuta 2011

ystävänpäiväkortti

Hetki vuosien takaa,
näin jotain
ainutkertaista ja ainutlaatuista.
Jotain, mitä mikään ei voisi korvata.
Tulevan parhaan ystäväni.
Tiemme on ollut mutkainen, mutta silti yhteinen.
En vois löytää parempaa, enkä haluaisikaan.
Olet auringonpaisteeni kaamoksessa,
mun laturini voimieni hiipuessa.
Tämä kiitokseksi.

Tällaisen tervehdyksen sain
parhaalta ystävältä,
"mammalta",

Kiitos! Juuri samoin!


ystäville ystävänpäivänä



Ystäväni, lähdetkö kanssani
naurumatkalle kuuhun,
ripustaudutaan somasti
tähden suuhun ja nautitaan
toistemme onnesta,
suletaan, nauruun kuin jää puroon!

Minun ystäväni tanssii unissaan.
Minun ystäväni tanssii paremmin
kuin kukaan toinen ystävä.
Tähtitaivaan loisteessa,
katsellessani ystäväni öistä
tanssia, olen varma,
ettei kenelläkään ole yhtä
hyvää ystävää kuin minulla.
Suljen slmäni,
ja ystäväni tanssii silti.

Runot tanssiteatteriteoksesta
"Maailman Ihanin Tyttö"


Ihanaa ystävänpäivää
kaikille blogissa 
piipahtaneille ystäville! :)

sunnuntai 13. helmikuuta 2011

Eipä tainnut mummo tietää

aikoinaan mitä tulevaisuudessa hänen virkkaamalleen
päiväpeitolle tapahtuisi...

Ensin sitä säilytettiin  monta vuotta perimisen
jälkeen komerossa tai sängyn alla sopimattomana
sisustukseen, kunnes jostain mieleen juolahti
värjätä peitto.


Pinkin peiton värjäsin jo muutama vuosi sitten.

 Se on nyt lainassa meidän makkarissa
nuoremmalta tyttäreltä,
eikä kuulemma tarvitse palauttaa. :)



Saman kohtalon koki jostain meille
kulketunut toinen pitsipeitto, joka
on nyt vanhemmalla tyttärellä (kuinkakohan kauan?).
Peittoja on tarkoitus pitää sänkyjen
jalkopäässä, ei peittää koko sänkyä.
Torkkupeiton virkaa ne eivät
kuitenkaan täytä,
ovat sen verran kovia ja kylmiä. :)

lauantai 5. helmikuuta 2011

kenkälaatikon uudet kengät


Kenkälaatikosta löytyi uudet lattarikengät,
kun kilpaltiin tänään Runeberginpäivänä
Kokkolassa, Corten järjestämissä
tanssikilpailuissa.


Kenkämyyjä säätämässä lisää reikiä lattareihin.

Parimme nousi uuteen ikäluokkaan vuoden
alusta, nuorisoon, 16 - 18-vuotiaiden sarjaan.






  Tyttären "tanssiappivanhemmat" antamassa viime hetken
tsemppausta. :)




 Ja tsemppaus kannatti,
tuloksena
lattareissa 4. sija ja
vakioissa 3. sija. 
Onneksi olkoon!

torstai 3. helmikuuta 2011

hyvä päivä


Elämä tässä ja nyt.
Onni ei tule etsien.
Onni voi kulkea perässä, oikopolkuja.
Edellesi, sinun huomaamatta
ja tulla vastaan,
kun sitä vähiten odotat.


Usko itseesi.
Katso viereesi.
Löydä ystäväsi.
Muista unelmasi.
Kärsi valheistasi.
Etsi rakkautta.
Kohtaa pelkosi.
Tiedä eläväsi.