keskiviikko 23. helmikuuta 2011

23.2.1988

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Tein ja söin lämpimiä aterioita.
Minulla oli tahriintumattomat vaatteet.
Minulla oli hiljaisia puhelinkeskusteluja.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Nukuin niin myöhään kuin halusin,
enkä kantanut huolta siitä,
kuinka myöhään menin nukkumaan.
Harjasin hampaani ja hiukseni joka päivä.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Siivosin kotini joka päivä.
En koskaan kompastunut leluihin tai unohtanut tuutulaulun sanoja.
Ennen kuin minusta tuli äiti,
en tullut ajatelleeksi,
olivatko minun huonekasvini myrkyllisiä vai eivät.
En miettinyt koskaan rokotuksia.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Minun päälleni ei oltu koskaan
oksennettu,
kakattu,
syljetty,
pureskeltu,
pissitty
eikä nipistelty pienillä sormilla.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Minulla oli täydellinen mielenhallinta,
-ajatuksieni ja vartaloni hallinta.
Nukuin koko yön.
En ollut koskaan pidellyt kirkuvaa lasta,
jotta lääkärit voisivat tehdä
kokeita tai antaa rokotuksia.
En ollut koskaan katsonut itkuisiin
silmiin ja itkenyt.
En ollut koskaan ollut äärettömän
onnellinen yksinkertaisesta hymystä.
En ollut koskaan istunut myöhään yöllä
katsellen nukkuvaa lasta.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
En ollut koskaan pidellyt nukkuvaa vauvaa,
vain sen vuoksi,
etten halunnut laittaa häntä sänkyynsä.
En koskaan ollut tuntenut sydämeni
murskaantuvan miljooniksi pieniksi palasiksi,
kun en voinut lopettaa kipua.
En koskaan ollut tiennyt,
että jokin niin pieni voi vaikuttaa elämääni niin paljon.
En koskaan ollut tiennyt,
että voisin jotakuta rakastaa niin paljon.
En koskaan tiennyt, että rakastaisin olla äiti.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
En tiennyt miltä tuntuu
kun sydämeni on ruumiini ulkopuolella.
En tiennyt kuinka ihanalta voi tuntua,
kun syöttää nälkäistä vauvaa.
En tiennyt siteestä äidin ja lapsen välillä.
En tiennyt, että jokin niin pieni
voisi saada minut tuntemaan itseni niin tarpeelliseksi.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
En ollut koskaan noussut ylös
yöllä kymmenen minuutin välein
tarkistaakseni, että kaikki on kunnossa.
En ollut koskaan tuntenut sitä
lämpöä
iloa
rakkautta
sydänsärkyä
ihmetystä
tai tyytyväisyyttä, joka äitiydestä tulee.
En tiennyt, että voisin tuntea niin paljon...
-runo värssypankista -

Kiitos, esikoiseni, että 23 vuotta
sitten minusta tuli äiti. 

Paljon onnea, sinulle, 23-vuotiaani!  


9 kommenttia:

  1. Voi että, niin aikuinen jo..hurja miten aika menee nopeasti...

    VastaaPoista
  2. Ihana runo. Suurta on, äitiys, lapsen saaminen ja niiden aikuistuminen. Oli kiva nähdä esikoisesi kasvot. Miten kaikinpuolin ihastuttava nuori mies! Onnea äidille ja onnea nuorelle miehelle, pojalle! :)

    VastaaPoista
  3. Minnekä se aika oikein onkaan mennyt? Vaikeaa on päästää irti... :) Kiitos onnitteluista, menee perille.. joskus. :)

    VastaaPoista
  4. Todella koskettavia värssyjä äitiydestä, jotka ymmärrän jotenkin vaikka en ole äiti. Näenhän sen parhaimmissa ystävissäni ja koen ympärilläni, ja jossain määrin tunnen tuontapaista rakkautta, avuttomuutta ja ylitsevyöryvää hellyyttä omia kissojani kohtaan. Onpa komea nuorimies, onkohan se uskomatonta katsoa, että siinä se on, se sama joka oli pieni avuton rääpäle?

    VastaaPoista
  5. Hei Saila, kiitos kommentista ja kiva saada sinut lukijaksi! :) Ymmärrän hyvin tunteesi
    hurmuri Rasmusta ja "vaatimatonta" Mustia kohtaan, toivottavasi meilläkin muutaman vuoden sisällä on uusi "sydäntenmurskaaja" kissan muodossa. Piipahdan usein blogissasi katsomassa
    mikä on meininki. :)
    Tuntuu tosiaan uskomattomalta, mihin ne vuodet menivät, koska siitä omasta pikkupojasta tuli nuorimies, josta on pitänyt päästää irti.. mutta ei kokonaan. :)

    VastaaPoista
  6. Tuli ihan tippa linssiin! :)
    -Sulkku

    VastaaPoista
  7. Nina:
    Kiva saada sinut lukijaksi. :)

    VastaaPoista
  8. Oli kyllä liikuttava kirjoitus, kiitos siitä :)

    VastaaPoista