sunnuntai 30. tammikuuta 2011

siskontyttö ja aviomies


Ajatellaan,
että on tie
- puut ja tuuli ja aurinko -
siis kaunis tie.
Tietä kulkee kaksi ihmistä,
on onnellista,
jos he tarttuvat toisiaan kädestä.
Jos toinen jää jälkeen,
toinen odottaa,
toinen puhuu,
niin toinen haluaa kuunnella,
toinen on vaiti,
toinen hiljenee ja
auttaa toista löytämään sanat.
Toisella on painava reppu,
toinen ottaa sen kantaakseen.
Toisella on nälkä,
niin toinen löytää taskustaan leivän
he istuvat tierummun kaiteelle ja
panevat sen tasan.
Tulee hämärä;
toinen kompastuu,
niin toinen auttaa kädestä ylös,
toinen eksyy tieltä,
toinen huutaa ja menee etsimään,
toinen väsyy,
toinen puhuu väsymyksen ohi.
Tulee ilta eikä ole taloja,
katto harva kuin puun oksisto,
toinen painautuu toista vasten ja
heillä on lämmin.
Tulee ilta illat, yö yöt,
aamu aamut...
Jonakin päivänä toisella
on sylissä kolmas,
joka huutaa
ja yhdessä he oppivat olemaan
neuvottomat.
- Leo Ilkka Uotila -






 Tero ja Anu
29.1.2011

Onnea!

                     

3 kommenttia:

  1. Hätisen rouva kiittää kanssajuhlijoita: päivä oli ikimuistoinen <3

    VastaaPoista
  2. Kaunis hääpari ja kuvat! Tuo runo oli muuten kans tosi kaunis! Luen vielä toiseenkin kertaan. =)

    VastaaPoista
  3. Hätisen rouvasihmiselle, häät olivat ikimuistoiset meille kaikille, morsian oli ja on nii-in kaunis ja sulhanen komea. :)

    Runo oli meidän vihkiruno 24 vuoden takaa ja
    häämarssitkin kuullostivat niin tutuille. :)

    VastaaPoista