lauantai 21. heinäkuuta 2012

saaripäivä


ystäväperheen mökillä
Dion tapaan:
juoksemista, haukkumista, murisemista,
uhittelua, leikkiinkutsumista
ja taas juoksemista...



iiii-iik, se syö mut!


Vaan hienostipa jaksoivat vanhat leidit ottaa
pentupahasen uhoamiset ja räksyttämiset vastaan,
vaan kaikki leikki loppuu aikanaan ja niinpä
puolenpäivän mesoamisen jälkeen pistivät koirarouvat
pikkupoikasen omalle paikalleen ja


loppupäivän kaikki nelijalkaiset pysyttelivätkin
eri puolella pihamaata.

Kiitos mukavasta saaripäivästä!

4 kommenttia:

  1. Hih, se on hyvä että vanhemmat näyttävät uudelle uhoavalle tulokkaalle oman paikkansa ;-) Tyytyväiseltä Dio kyllä näyttää!

    VastaaPoista
  2. Hih, ihana postaus! Voi kun pääsis kans jonkun mökille päivää viettelemään...

    VastaaPoista
  3. Saila:
    Niin on hyvä, Dio tarvitsis useamminkin paikannäyttäjää, sen verran on uhoa ja intoa rinnassa, kun ulos ovesta ampaisee. :)

    Irmastiina:
    Rapsuteltu on mennen tullen, kiitos! :)

    Maikki:
    Kiitos! Saaressa vietetty päivä on kyllä aina kiva ylläri, varsinkin kun lähisukulaisilla ei sitä omaa saari/mökkipaikkaa ei ole, vaikka näin kesällä ja viikonloppuisin tuntuu, että kaikillahan täälläpäin sellainen olisi.

    VastaaPoista