makkarin ruusuvalot

pääsivät taas syksyn
tullen käyttöön...

ja heti on niin kotoisa tunnelma. :)

 Makuuhuoneen verhokapan ompelin
 jo jokin aika sitten

äidin komeroista löytyneistä

vanhoista lakanoista.

 Niissä on isäni nimikirjaimet.

Isoäidin peitteen kaikki 140

lappua ovat olleet jo jonkun aikaa valmiit,

mutta viimeistely tökkii pahemman kerran...

niinpä jatkoin aikaisemmin aloittamaani

vaaleanpunaista kudinta, 

siitä tarkoitus joskus tulla

tyyny makkariin

(voipi olla että värimaku on muuttunut jo

taas siinä vaiheessa kun työ on valmis). :)

Ja voi, viikkoja sitten loukkamani koiven

poteminen jatkuu edelleen

antibiooteista huolimatta,

täytynee taas kait jälleen kerran  

suunnata tohtorin pakeille.